Mihin näin aikasin lähdetään?? |
Herätyskello piipitteli lauantai-aamuna tuhottoman aikaisin,
mutta torkkutoiminnon ansiosta meinasi silti tulla kiire. Auton nokan
suuntautuessa kohti Närpiötä, suuntautui lämpömittari jo kohti hellelukemia.
Lämpöä vastaan oli suunniteltu taisteltavan kylmään veteen kasteltujen
pyyhkeiden ja ilmastoidun auton avuin, mutta perille päästyämme tajusimme
huolen turhaksi. Meren rannalla kävi
vilvoittava tuulen vire ja lämpöä oli sopivat 20 astetta. Täydellistä!
Ylimääräistä sydämentykytystä tosin aiheutti alueella
runsaslukuisena esiintyvät kyyt ja punkit. Ensin mainittuja näimme parikin
kappaletta ja jälkimmäisiä oli aamuvuoro nyppinyt koirista ja pyyhkinyt
lahkeistaan kymmenittäin.
Pieni Sissi lepäili aina välillä. |
Ilmoittautumispaikka oli vähän hakusessa kun ei tullut
luetuksi kisakutsua tarpeeksi tarkkaan, mutta selvisi sekin sitten lopulta. Oma
vuoro oli heti Nalan veljen, Misty Bay´s Black Pearlin aka Lennin jälkeen ihan
viimeisten joukossa, joten luvassa oli ainakin pari tuntia leppoisaa
luppoaikaa. Puitteet oli kuitenkin mainiot ja ihmisten kahvitellessa ja
höpötellessä sai koirat uiskennella ja purkaa ylimääräisiä höyryjä. Tulipa myös
tavattua vihdoin ihan livenä mies Tapiolan Takamailla blogista. Ja sydäntä
särkevän suloinen labradorin pentu Sissi. Paikalla oli näitä pikkupentuja kaksikin
ja molemmat pennut opettelivat uimaan myös. Hakipa pikku Sissi reippaasti
veteen heitetyn halonkin!
Lenni näyttää miten veteen mennään! |
Kellon hiipiessä kohti ilta-päivää alkoi jännitys tiivistyä
ja katsoimme viisaimmaksi siirtyä parveilemaan lähemmäksi kisapaikkaa.
Ensin tuli Lennin vuoro ja Lenni osoitti varsinaista
metsästyskoiran mentaliteettia syöksyessään veteen lokkia pelastamaan. Ei siis
minkäänlaista epäselvyyttä ensimmäisellä rastilla! Hyvillä mielin siirryttiin siitä
hakuruudun puolelle. Lenni lähti omaan tyyliinsä kuin tykin suusta ruutuun ja
tyhjensi sen vauhdilla. Kieli oli koiralla noin
puoli metrinen, mutta Lenni
olisi varmaan mielellään hakenut lisääkin variksenraatoja. Ohjaaja unohti
jännityksessään ottaa koiraa vähän hengähtämään lähetysten välillä, mutta eipä
tuo näyttänyt hirveästi haittaavan. Jäljelle pääsi siis ainakin Lenni. VARIS!!! |
Seuraavaksi olikin vuorossa Nala. Allekirjoittanut ei
meinannut jännitykseltään saada kuvia
otetuksi, onneksi mies on meillä se ohjaaja tässä lajissa. Nala neitokainen ei
näyttänyt kovin nauttivan varpaiden välistä tursuavasta mudasta mutta loikki
veteen reippaasti ja haki lokin epäröimättä isännälle. Toiseen hakuun
vaihdettiin vähän lähetyspaikkaa helpommaksi ja Nalakin näytti
tyytyväisemmältä.
Hakuruutuun Nala lähti myös täyttä vauhtia. Tuomarin sanojen
mukaan koira osaa itsenäisesti laajentaa haku-aluetta niin että hyvä kun alue
riittääkään. Kaikki linnut löytyi, mutta jännitystä aiheutti tieto jostain
hiipparista, joka oli kuulemma huutanut kun ammutaan ja koiria pidetään vapaana
ja lähtenyt metsään päin haku-alueen suuntaan. Onneksi ei kuitenkaan osunut kohdalle. Tällä
isännällä kisajännitys aiheutti pienen oikosulun ja normaalista poiketen alkoi
Nala kiikuttaa lokkia rannalle |
On kuulemma hyvä koira, jonka kanssa on hyvät mahdollisuudet
lähteä etenemään mihin suuntaan vaan haluaa.
Sitten olikin taas vuorossa odottelua ja jännittelyä jälki-osuutta
odotellessa. Velipoika oli taas vuorossa Nalaa ennen ja lähdin muka kuvaamaan.
Olin odottanut jäljestyksessä menevän hetki, mutta Lenni olikin niin nopea,
etten oikein ehtinyt kunnolla kameraa kohdistamaan! Hyvä Lenni!
Seuraavana lähti matkaan Nala, joka lähti jäljelle
reippaasti. Hetken päästä viuhahti koira jäljen loppupäässä tiellä ja sukelsi
siitä takaisin metsään. Tuomari lähti reippaana miehenä katsomaan mitä
tapahtuu. Hetkeen ketään ei näkynyt ja oma vatsa puristui jännityksestä
kippuraan. Sitten sukelsi musta koira pensaikosta pupu hampaissaan ja
tuomarikin kömpi takaisin tielle toisesta kohtaa. Nala oli ilmeisesti havainnut
jotain elävää kivenkolossa ja kävi sen tutkimassa. Siitä oli kuitenkin saman
tien palannut kanille ja toi sen isännälle hyvässä järjestyksessä. Oma arvio on, että Nala jäljesti jäljen
vetäjän reitin loppuun asti ja tajusi sitten vasta että se kani oli se juttu
mikä piti hakea.
Jäljellä oli siis enää kunniakirjojen jako, koirien
syöttäminen ja uittaminen sekä kotiinpaluu. Lennille tuomari suositteli
lähtemään reippaasti nyt kisakentille.
Hieno päivä, upea
koira ja kauhean mukavia ihmisiä!
Odotellessa popsittiin välillä vähän lihapullia.. |
Misty Bay´s Black Pearl aka Lenni |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti