sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Taipparit korkattu

Mihin näin aikasin lähdetään??
Herätyskello piipitteli lauantai-aamuna tuhottoman aikaisin, mutta torkkutoiminnon ansiosta meinasi silti tulla kiire. Auton nokan suuntautuessa kohti Närpiötä, suuntautui lämpömittari jo kohti hellelukemia. Lämpöä vastaan oli suunniteltu taisteltavan kylmään veteen kasteltujen pyyhkeiden ja ilmastoidun auton avuin, mutta perille päästyämme tajusimme huolen turhaksi.  Meren rannalla kävi vilvoittava tuulen vire ja lämpöä oli sopivat 20 astetta. Täydellistä!

Ylimääräistä sydämentykytystä tosin aiheutti alueella runsaslukuisena esiintyvät kyyt ja punkit. Ensin mainittuja näimme parikin kappaletta ja jälkimmäisiä oli aamuvuoro nyppinyt koirista ja pyyhkinyt lahkeistaan kymmenittäin.
Pieni Sissi lepäili aina välillä. 
Ilmoittautumispaikka oli vähän hakusessa kun ei tullut luetuksi kisakutsua tarpeeksi tarkkaan, mutta selvisi sekin sitten lopulta. Oma vuoro oli heti Nalan veljen, Misty Bay´s Black Pearlin aka Lennin jälkeen ihan viimeisten joukossa, joten luvassa oli ainakin pari tuntia leppoisaa luppoaikaa. Puitteet oli kuitenkin mainiot ja ihmisten kahvitellessa ja höpötellessä sai koirat uiskennella ja purkaa ylimääräisiä höyryjä. Tulipa myös tavattua vihdoin ihan livenä mies Tapiolan Takamailla blogista. Ja sydäntä särkevän suloinen labradorin pentu Sissi. Paikalla oli näitä pikkupentuja kaksikin ja molemmat pennut opettelivat uimaan myös. Hakipa pikku Sissi reippaasti veteen heitetyn halonkin!


Lenni näyttää miten veteen mennään!
Kellon hiipiessä kohti ilta-päivää alkoi jännitys tiivistyä ja katsoimme viisaimmaksi siirtyä parveilemaan lähemmäksi kisapaikkaa.
Ensin tuli Lennin vuoro ja Lenni osoitti varsinaista metsästyskoiran mentaliteettia syöksyessään veteen lokkia pelastamaan. Ei siis minkäänlaista epäselvyyttä ensimmäisellä rastilla! Hyvillä mielin siirryttiin siitä hakuruudun puolelle. Lenni lähti omaan tyyliinsä kuin tykin suusta ruutuun ja tyhjensi sen vauhdilla. Kieli oli koiralla noin
puoli metrinen, mutta Lenni olisi varmaan mielellään hakenut lisääkin variksenraatoja. Ohjaaja unohti jännityksessään ottaa koiraa vähän hengähtämään lähetysten välillä, mutta eipä tuo näyttänyt hirveästi haittaavan. Jäljelle pääsi siis ainakin Lenni.
VARIS!!!

Seuraavaksi olikin vuorossa Nala. Allekirjoittanut ei meinannut  jännitykseltään saada kuvia otetuksi, onneksi mies on meillä se ohjaaja tässä lajissa. Nala neitokainen ei näyttänyt kovin nauttivan varpaiden välistä tursuavasta mudasta mutta loikki veteen reippaasti ja haki lokin epäröimättä isännälle. Toiseen hakuun vaihdettiin vähän lähetyspaikkaa helpommaksi ja Nalakin näytti tyytyväisemmältä.
Hakuruutuun Nala lähti myös täyttä vauhtia. Tuomarin sanojen mukaan koira osaa itsenäisesti laajentaa haku-aluetta niin että hyvä kun alue riittääkään. Kaikki linnut löytyi, mutta jännitystä aiheutti tieto jostain hiipparista, joka oli kuulemma huutanut kun ammutaan ja koiria pidetään vapaana ja lähtenyt metsään päin haku-alueen suuntaan.  Onneksi ei kuitenkaan osunut kohdalle. Tällä isännällä kisajännitys aiheutti pienen oikosulun ja normaalista poiketen alkoi
Nala kiikuttaa lokkia rannalle
kiitellä koiraa ennen kuin lintu oli kädessä. Tästä kummastuneena Nala pudotteli riistaa jonkin verran isännän jalkoihin kun se normaalisti tuo ne käteen. Ampuja tämän huomasi ja tulikin heti sanomaan minulle, että tuossa mennään vikaan.
On kuulemma hyvä koira, jonka kanssa on hyvät mahdollisuudet lähteä etenemään mihin suuntaan vaan haluaa.

Sitten olikin taas vuorossa odottelua ja jännittelyä jälki-osuutta odotellessa. Velipoika oli taas vuorossa Nalaa ennen ja lähdin muka kuvaamaan. Olin odottanut jäljestyksessä menevän hetki, mutta Lenni olikin niin nopea, etten oikein ehtinyt kunnolla kameraa kohdistamaan! Hyvä Lenni!

Seuraavana lähti matkaan Nala, joka lähti jäljelle reippaasti. Hetken päästä viuhahti koira jäljen loppupäässä tiellä ja sukelsi siitä takaisin metsään. Tuomari lähti reippaana miehenä katsomaan mitä tapahtuu. Hetkeen ketään ei näkynyt ja oma vatsa puristui jännityksestä kippuraan. Sitten sukelsi musta koira pensaikosta pupu hampaissaan ja tuomarikin kömpi takaisin tielle toisesta kohtaa. Nala oli ilmeisesti havainnut jotain elävää kivenkolossa ja kävi sen tutkimassa. Siitä oli kuitenkin saman tien palannut kanille ja toi sen isännälle hyvässä järjestyksessä.  Oma arvio on, että Nala jäljesti jäljen vetäjän reitin loppuun asti ja tajusi sitten vasta että se kani oli se juttu mikä piti hakea.

Jäljellä oli siis enää kunniakirjojen jako, koirien syöttäminen ja uittaminen sekä kotiinpaluu. Lennille tuomari suositteli lähtemään reippaasti nyt kisakentille.

Hieno päivä, upea koira ja kauhean mukavia ihmisiä! 
Odotellessa popsittiin välillä vähän lihapullia..


Misty Bay´s Black Pearl aka Lenni

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti